Asiantuntijan mielipide

Vuoden vaihtuessa on analyysitaloilla ja muilla asiantuntijaorganisaatioilla tapana tehdä ennustuksensa uudelle vuodelle.

Julkisuudessa on myös kuultu monen moista markkinaromahduksesta varoittajaa. Niitä tuppaa ilmaantumaan aina markkinan laskutunnelmissa. Nallekin näki alkuvuoden nousun vain ”kuolleen kissan pomppuna”. Jopa Mikael Jungner koki asiakseen varoittaa kansaa markkinan romahduksesta. Tämä varoitus tosin tapahtui juuri ennen vuodenvaihdetta ja alkuvuoden 10%+ kurssirallia.

Maailman suurimman hedge fundin perustaja ja nokkamies Ray Dalio totesi tasan vuosi sitten maailman talousfoorumissa Davosissa, että jos sijoittajalla tuolloin oli liian suuri käteispaino, tulisi hän tuntemaan itsensä ”aika tyhmäksi”. Hän odotti osakkeiden rallin jatkuvan hetkenä, joka näin jälkikäteen osoittautui markkinan huipuksi.

Huonosti taisi käydä Daliolle ja hänen Bridgewater-rahastoillensa, markkinat kun ovat siitä hetkestä tulleet alas kautta linjan? Paitsi, että Bridgewaterin lippulaivarahasto oli viime vuoden yksi parhaiten tuottaneista hedge fundeista +15% tuotollaan.

On turha kuunnella mitä miljardöörisijoittajat sanovat julkisuudessa. Heistä parhaimmat kääntävät sijoituksiensa suunnan, kun faktat muuttuvat. Heitä ei kiinnosta mitä haastattelussa on tullut sanottua. Julkilausuttu mielipide ei vaikuta heidän tuleviin päätöksiinsä niin kuin useimmilla meistä. Sijoittajista juonikkaimmat saattavat vain haluta kuulijan ostamaan, jotta itse voisi myydä parempaan hintaan.

Maailman kenties kovimman treiderin George Sorosin poika kuvasi isänsä sijoitusprosessia eläimellisen vaistonomaiseksi. Isä-Georgen selkä meni kuulemma spasmiin, kun hän aisti markkinalla olevan jonkin pielessä. Sorosin entisaikojen kollega Stanley Druckenmiller (hänkin yksi kaikkien aikojen arvostetuimmista sijoittajista) kertoi, kuinka Soros on yksi parhaimmista kääntämään kelkkansa, jos alkuperäinen sijoitusteesi ei hänestä enää toiminut. Kun faktat (tai tuntemukset selässä) muuttuvat, mielipide muuttuu. Ani harvalla meistä on vastaavaa sisäistä mekanismia varoittamassa markkinan tulevista liikkeistä.

Vaikka Dalio, Soros ja Druckenmiller ovat markkinoiden mitä parhaimpia asiantuntijoita, ei heidän sanomilleen kannata juuri painoarvoa antaa. Heidän kykynsä, resurssinsa ja tavoitteensa ovat todennäköisesti täysin erilaiset kuin meidän muiden.

”Forecasts usually tell us more of the forecaster than of the future.” — Warren Buffett

Talouskanava CNBC:n ”puhuvilla päillä” on joko jotain myytävää tai ei ainakaan omaa rahaa pelissä. Sellaista mielipidettä, jonka tukena ei ole omat rahat, on muutenkin turha kuunnella. Sen sijaan voi vastata, kuten Nassim Taleb: Älä kerro mitä mieltä olet, vaan kerro mitä salkussasi on.

Tuomionpäivän julistajat saavat valitettavan usein huomiota julkisuudessa. Marc Faber, Jim Rogers, John Hussman, Dennis Gartman ja kumppanit ovat jo paremman aikaa finanssikriisin jälkeen rummuttaneet samaa markkinan romahduksen sanomaa. Lopulta jonain päivänä, ovat he oikeassa. Tosin rikkinäinen kellokin on oikeassa pari kertaa vuorokaudessa. Jos on liian aikaisin mielipiteensä kanssa, on väärässä.

Julkisuudessa lausutun mielipiteen pyörtäminen on vaikeaa. Siksi analyytikot pitäytyvät suosituksissaan liian kauan ja kapituloivat juuri väärän aikaan. Siksi poliitikot pitävät kiinni narratiivistaan ja vaivihkaa koittavat sitä muuttaa, kun lopulta tajuavat olleensa väärässä. Oletko koskaan kuullut poliitikon sanovan ”olin väärässä, muutin mieleni”? Poliittinen päätöksenteko olisi paljon tehokkaampaa, jos se perustuisi älylliseen rehellisyyteen, jos väärät mielipiteet voisi kuitata nopeasti ja niistä pyrittäisiin oppimaan.

Toki on positiivisiakin esimerkkejä. Markkinastrategi David Rosenberg oli finanssikriisin jälkeen pitkään hyvin negatiivinen. Vuonna 2013 hän rohkeasti myönsi talouden muuttuneen hänen aikaisempaa teesiään vastaan. Hän kääntyi bulliksi. Siitäkin tosin jotkut pahoittivat mielensä ja syyttivät takinkääntäjäksi.

On täysin OK olla väärässä. Sen sijaan ei ole OK pysyä väärässä.

Maailma ja markkinat ovat loputtoman monimutkaisia systeemejä. Markkinoilla sadat miljoonat osapuolet tekevät päätöksiään, joiden nettovaikutuksena muodostuu pääomalle kullakin hetkellä hinta. Sitä millä perustein nuo päätökset tehdään, on mahdoton sanoa. Se ei tietenkään estä ihmistä yrittämästä. Haluamme ymmärtää, muutoin koemme olevamme hukassa. Eikä siinä ole mitään väärää. Se, että joku vakavasti väittää, että jokin markkinan ilmiö johtuu juuri tietystä tekijästä, on kuitenkin älyllisen epärehellinen.

Taloustiede ei ole absoluuttista tiedettä. Yksikään ekonomisti ei voi ennustaa tarkasti, mitä lopulta seuraa, kun yhtä talouden muuttujaa muutetaan. Siksi he antavatkin ennusteensa tueksi vastuuvapauslausekkeensa ceteris paribus. Yksi muuttuja voi vaikuttaa toisiin mahdollisesti lukemattomiin muuttujiin, joista kaikista ei voi olla etukäteisajatusta. Kenties tekoäly tuo tulevaisuudessa taloudenkin ennustamiseen parannusta.

Ruohonjuuritasolla yhtiöiden tulosennustaminen jollakin tarkkuudella voi olla mahdollista. On kuitenkin eri asia ennakoida, miten sijoittajat tulevat osto- ja myyntipäätöksillään reagoimaan tuloksiin. Mitä korkeammalla talouden makrotasolla liikutaan, sitä todennäköisemmin mennään ennustamisessa metsään. Ainakin, jos politiikka on mukana kuviossa – ja sehän aina on. Muistatko vielä Brexit-äänestystä ja Trumpin valintaa seuranneet markkinareaktiot?

”We have two classes of forecasters: Those who don't know - and those who don't know they don't know.” — John Kenneth Galbraith

Kukaan ei voi tietää 100% varmuudella mihin maailma on menossa. Sitä et tiedä sinä, ei kansanedustajasi, ei meklarisi. Ei myöskään herrat Dalio tai Soros. Voimme vain tehdä valistuneita arvauksia, antaa alati muuttuvia todennäköisyyksiä eri skenaarioista, joista kaikkia emme millään edes pysty mielessämme etukäteen kuvittelemaan.

Talousjournalistia, joka yrittää selittää miksi markkinat kunakin päivänä nousivat tai laskivat, on turha ottaa tosissaan. Olin vajaat 11 vuotta osakemeklarina ja kuulin näitä kysymyksiä päivittäin: Miksi tämä tai tuo osake nousee tai laskee? Mikä markkinaa liikuttaa? Asiantuntijana on paine vastata jotain ”fiksua”. Onhan sitä asiansa tuntija, rautainen ammattilainen.

Joskus löytyy mahdollinen selitys. Monesti yhtä hyvä vastaus olisi ”en tiedä”. Joskus markkinat vain liikkuvat ilman varsinaista "selitystä". Se on kuitenkin epätyydyttävää. Ja mehän haluamme vastauksia, mutta emme kuitenkaan epätyydyttäviä vastauksia. Niistäkö asiantuntijalle maksetaan?

Journalistien markkinakommentit voisi hyvällä omatunnolla korvata tällä rehellisellä tarinalla. Samoin Brexitistä käydyt päivittäiset uutisoinnit olisi voinut korvata tällä kommentilla. Parin julkaisukerran jälkeen tosin juttu tuskin enää saisi klikkauksia aikaan. Samoin luottamus asiantuntijaan (ja tämän myymään palveluun) rapautuisi, sillä meidän uusien tarinoiden nälkä jäisi tyydyttämättä.

Ihmisillä on pakottava tarve pystyä selittämään maailman tapahtumia. Historioitsijat kuitenkin vasta aikanaan tulevat selittämään tapahtumien kulun syys-seuraussuhteet. Ensimmäisen maailmansodan alunkin määriteltiin vasta myöhemmin alkaneen Sarajevon laukauksista ja Franz Ferdinandin salamurhasta. Sillä hetkellä tuskin yksikään maailmanpolitiikan kommentaattori osasi ennustaa mihin kaaokseen selkkaus vielä johtaisi.

”The farther one goes, the less one knows.” — Lao Tzu

Asiantuntijuus on paradoksaalista. Ensin on tietämätön, nöyrä oppipoika. Sitten tietämystä alkaa karttua, samalla itsevarmuutta. Kisällinä luulee olevansa jo kaikkitietävä. Vasta kun on saavuttanut mestarin tietämyksen tason, ymmärtääkin, kuinka vähän itse asiassa tietää.

Todellinen asiantuntijuus on sitä, että tietää kuinka rajallista oma tietämys on.

Missään nimessä ei kannata tehdä omiin säästöihinsä vaikuttavia päätöksiä kenenkään, edes ex-poliitikon pelottelun perusteella. Sen sijaan on hyvä pitäytyä omassa säästämis- ja sijoitussuunnitelmassaan – olettaen, että sellaisen on tehnyt. Ja jos ei olekaan, koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa! Sijoitussuunnitelma on juuri niitä hetkiä varten, kun markkinoilla on tuulisemmat ajat, ja houkutus olisi tehdä impulsiivisia päätöksiä. Suunnitelmaan ei vaikuta kenenkään niin kutsutun asiantuntijan mielipide.

Tulevaisuuden sijaan oikea asiantuntija kertoo kuukausisäästämisestä, korkoa korolle -periaatteen merkityksestä, osakemarkkinoiden positiivisesta odotusarvosta ja suunnitelmassa pitäytymisen tärkeydestä yli markkinan nousujen ja laskujen. Ellei ammatista johtuen joudu tekemään aktiivisia arvailuja markkinoiden suunnasta, on asialla turha edes vaivata päätään. Mieluummin voi lopettaa uutisten seuraamisen ja keskittyä vaikka itsensä sivistämiseen.

Ja muista, kukaan ei tiedä mitä huominen tuo tullessaan.